Viimeisellä kirjoituksella minulla oli kaikkia mukavia suunnitelmia syksyn varalle. No on kyllä vieläkin, ei siinä mitään. Ainakin KIRJOITTAMISEN PERUSOPINNOT alkaa edelleen syyskuun lopulla.

Mutta laihdutuskuuria en nyt yhdestä hyvin hyvin pienestä syystä aloitakaan, tai oikeastaan aloitan. Sellaisen pienen. Painoa on kyllä lähdettävä, mutta ei niin rajua laskua kun odotettavissa oli.

Se oli 02.08.13 kun aamulla päähäni välähti, et onkohan siihen kenties joku syy miksi kuukautisiani ei ole näkynyt, yleensä niihin ei ole ollut mitään syytä. No minäpä sitten ihan huvikseni ajattelin tehdä clearblue digitaalisen raskaustestin. En uskonut saavani vastaukseksi sitä mikä sieltä tuli: raskaana 3+. Se oli pienimuotoinen shokki, mut kyl siihen ajatukseen sitten kuitenkin tottui.

Kyllähän minä tiedän, että on hyvin todennäköistä tulla raskaaksi yhdynnästä jolloin ei ole ehkäisyä. Suunnitelmissa toki toinen pienokainen oli ja sen takia maaliskuussa kävinkin poistamassa ehkäisykapselini. Mutta koska tätä esikoistani odotin neljä raskasta vuotta niin en luullut toisen saapuvan alkuun parissa kuukaudessa. :D Mutta toisin kävi kuin suunniteltiin :)

Onnellinen toki olen tässä masussani kasvavasta peipposesta. Ja kovasti on myös sukupuolihaaveita ollut sinne tyttären suuntaan, mut olkoon kumpi tahansa niin on yhtä odotettu ja rakastettu kuin esikoisemmekin. Sen takia teimme päätöksen kieltäytyä niskaturvotus seulonnastakin.

Mutta pelko myös kavaltaa mieltäni... Esikoista odottaessa minulla oli raskausdiabetes ja eteisistukka jonka takia veren lorina oli yleistä ja loppuvaiheessa pelkäsin vessassa käyntiä. Nyt se vessassa käymisen pelko on alkanut taas, tuntuu, että vähän väliä minua muka pissattaa ja menen vessaan tarkistamaan onko veri lorahtanut. Tämä pelkotila minun pitäisi saada pois, koska äidin pelko ja stressi ei ole hyväksi vauvalle, tiedän sen.

Sen takia tiedänkin et sinne oman ajatusmaailman kätkemiseen paras lääke olisi TYÖ, jota minulla ei ole ja jollaisen kovasti haluaisin. Sen suhteen olenkin ruvennut hiukan tekemään töitä joista kerron sitten jos jotain saan aikaiseksi.

Mut näillä mennään nyt etiäpäin. 19.08 minulla on ensimmäinen ultrani jota odotan kuin kuuta nousevaa ja saan ne vauvan tarkat viikot selville. Ja onko vauvalla kaikki hyvin. Omien laskujen mukaan laskettu aika olis 16.02, mut katsellaan mitä hoitaja näkee ultrassa :)

Ja jotkut ovat ihmetteleet miksi niin suureen ääneen kerron omista asioistani ja raskaudestanikin aikaisessa vaiheessa. Haluan tuoda julkini pelkojani ja tilanteitani. Olen ehkä itserakas, mutta tahtoisin, että joku seuraisi sivusta elämääni :)