Se on ihana sana, kun lapsi sanoo sen ekan kerran sinulle.

Tunne on aivan käsittämätön.

"Voiko tuo pieni ihme olla minun lapseni."

"Olenko minä ansainnut hänet."

Samalla myös miettii itseään lapsena:

Osasinko olla äidilleni juuri se oikea lapsi?

Olenko osannut tarpeeksi kiittää huolenpidosta.

Minulla on aina ollut kaikki hyvin, mutta itse en ole ollut hyvä.

Tiedän, että olen rikkonut rajoja. Satuttanut usealla tavalla.

Aina nuori naisenalku ei voi ymmärtää äidin huolta.

"Suututtiin, kun ei päästy kotibileisiin, samaisilla kotibileillä kaveri raiskattiin ja hänestä tuli yh-teiniäiti. Nuoruus oli hällä siinä."

Nyt ymmärrän äitini huolen.

Olen itse äiti, tiedän sanan HUOLI.

Vaikka lapseni on pieni niin joskus hänkin kasvaa isoksin ja lähtee pois emonsa luota.

Silloin voi sanoa,että se oli LAINAA VAIN.

Haluan vain sanoa pojalleni, että

huolehdin, rakastan, kuritan

häntä viimeiseen hengenvetoon asti.

OLEN ÄITI <3